Siirry pääsisältöön

Through the darkness

Hey all dear ones, hope you have enjoyed the holidays!

Year 2015 is gone, and it's time to turn the page and face a new chapter in life. At the same time, let's congratulate ourselves for making it this far. Everyone didn't , so let's be grateful.

Anyways, I have decided to summon up last years highlights, good and bad, so here's my 2015 in a nutshell:

- Once in Lohja hospital for sepsis (blood poisoning)
- Once in Töölö hospital for sepsis
- Once in Meilahti hospital for sepsis
- Waiting approximately 25 hours in the Haartman hospitals emergency room
- Once in Töölö for an 8 h surgery
-Cracked my neck again, but this time it did heal fast

+ completing 6 months of rehabilitation in Validia, Helsinki
+ moved 2 times
+ living on my own, in my own home
+ started working part-timely in Autumn
+ Had approximately 240 hours of therapy (occupational&physio)

++ Watched Slipknot perform (third time maybe?)
++ Saw In Flames for the first time
++ Amorphis twice
First time for these awesome bands too;
++  Mötley Crue and Alice Cooper
++ Local Band
++ Fulfilled my dream, and saw HIM on New Years Eve  (it took 10 years to complete this)

A HUGE THANK YOU to my precious family & dear friends, for sharing this rollercoaster of life by my side! Last year was extremely hard, but it had its highlights. 

I'm scared to think what this year will bring, but one thing is for sure; as long as I'm staying off the hospital bed, this rebellion is gonna do what the hell she wants! I'm learning to live this life again, and I'm not gonna miss a minute of it. This emptiness inside is my demon, and now my mission is to fulfill it with everything, and scare away my demons.  So please Heavenly Father (Lemmy?), keep me away from those hospitals. Amen. 

Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Wish you nothing but the best for 2016 !

    VastaaPoista
  3. Toivon sulle paljon kaikkea hyvää tälle vuodelle! En kyllä osaa kuvitellakaan millainen helvetti sulla on takana...
    Itse olen tässä miettinyt omaa terveyttä. Putosin hevosen selästä ja niskoista kuului kova rusahdus. Onneksi ei käynyt kuinkaan... Niin se vaan voi elämässä kaikki muuttua sekunnissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Valitettavasti rakkaassa lajissa voi olla kohtalokkaat riskinsä...

      Poista
  4. Tulin tänne katsomaan, mitä sulle kuuluu. Mulla on ollut onni kuntoutua onnettomuudestani ja toivon koko sydämestäni, että sinäkin saisit valopilkkuja elämääsi tänä vuonna! Voimia, tsemppiä ja hurjasti lämpimiä ajatuksia! Terveisin Liisa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asumispalveluyksiköt vs. oma Avustajarinki!

  Miksi muutin pois asumispalveluyksiköstä? Tässä tulee mun tarina lyhyesti . Vammauduin lokakuussa 2014 lentäessäni hevosen selästä suoraan niskoilleni maneesin seinän reunaan, jolloin neliraajahalvaannuin heti sillä sekunnilla kun C-5 nikama pamahti rikki ja pirstaloitui selkäytimeen. Olin ensin reilun kuukauden teho-osastolla Töölön sairaalassa, ihan mahtavien tehohoitajien käsissä ja mua kuntoutettiin jo siinä vaiheessa eri tavoin siihen, että pystyisin irtautumaan hengityskoneesta. Omat keuhkot alkoivat jo toimia sen verran että pystyin siirtymään muuhun kuntouttavaan osastohoitoon, ensin Töölössä ja sitten sieltä Synapsiaan selkäydinvammaosastolle, jossa asuin melkein kokonaiset puoli vuotta. Yhteensä sairaala-, ja laitoskuntoutuksessa asumista kertyi noin kahdeksan kuukautta, joka on aika pitkä aika pois "kotioloista". Jäin vammautumisen jälkeen ihan "tyhjän päälle" asumisen suhteen, enkä todellakaan tiennyt miten tulisin pärjäämään missään. Minulle ja läheis...

Arvostan!

Kirjoitan blogissani vähän milloin mistäkin mulle tärkeistä asioista, ja nyt meinaan taas tarttua yhteen mua kiinnostavaan aiheeseen...   Nimittäin, kaikki on yleensä melkein liian hyvin, emmekä arvosta tarpeeksi elämän perusasioita! Terveys, onnellisuus, haaveiden toteutuminen ja se että kaikki järjestyy jotenkin, otetaan itsestäänselvyytenä. Mutta mitä jos hitto vie ei järjestykään, joka päivä on selviytymistä ja sopeutumista, eikä asiaan voi vaikuttaa.   Elämä voi muuttua silmän räpäyksessä, niin kuin esim itsellenikin kävi. Kaikki oli kunnossa, mutta kuitenkin se satula liukui hevosen kyljelle (vaikka oli kiristetty), ja tottakai mun piti pirullisesti lentää takaperin niskoilleni maneesin seinän terävään reunaan. Seuraavana hetkenä makasin maassa halvaantuneena ilman että kädet tai jalat liikkui, ja toivoin vaan että hermostunut hevonen talloisi mua... Tietty olin yksin, enkä edes voinut soittaa apua, eikä kukaan kuullut avun huutojani. Niskassa vähän tuntui, mutta tässä...

Rakkaudesta lajiin, ja muita pettymyksiä

Viikonloppuna oli GP-finaalit Laaksolla, ja kyllä oli niin siistiä seurata esteratsastusta taas kentän laidalla! Mä niin rakastan sitä lajia, ei siitä vaan yli pääse. Taisi olla kolmannet Laakson kisat mulle katsomon puolelta tänä kesänä. Meinaan vielä käydä syksyllä katsomassa kisaratoja, ja elää sitä kisafiilistä ratsastajien kautta. Kyllähän se välillä pistää ketuttamaan, kun ironista kyllä olin juuri pari päivää ennen vammautumistani tehnyt diiliä uudesta kisakaverista, muutenkin käynyt ympäri Suomea kokeilemassa hevosia pitkin kesää... Ja uuden kilpakumppanin kanssa oli jo suunnitelmia.    Talveksi vaihdan sitten sisään jääkiekko-katsomon puolelle :D ihan siitä syystä, että mua hirvittää miten pärjään pidempiä aikoja ulkona talvella, kun mulla ei ole ala-rajoissa tuntoa... Se tästä nyt vielä puuttuis, että palelluttaisin jalkani.     Mutta vielä kerran, kyllä on ollut kiva taas pyöriä hevosten parissa, ja syksyksi on suunnitteilla lisää kentän laidalla h...