Siirry pääsisältöön

Puhtaalta pöydältä

Kesä tuli, kesä meni... Tätä kirjoittaessani vettä tulee kuin Esterin äässistä, kauniisti sanottuna. Niistä muutamista hellepäivistä mitä on ollut, oon nauttinut täysillä, ja toivonkin että lämmintä riittäisi vielä loppukesälle.

Kuitenkin, käsileikkauksesta alkaa olla jo kuukausi, ja kädet palautuu hyvää vauhtia. Kuntoutus jatkui heti, ja olin n. 3 vkoa Synapsiassa toipumassa sekä henkisesti että fyysisesti. Oli kiva päästä siellä joka päivä toimintaterapiaan, fysioterapiaan ja kippiin seisoskelemaan. Pääsin käymään jopa Tuska-festareilla, kun olin jo sen verran hyvässä kunnossa leikkauksen jälkeen. Kiitos järjestäjille, jotka olivat huomioineet pyörätuolilla liikkujat omalla katsomolla, josta näkyi tosi hyvin!

Asumisen suhteen en jäänyt tuleen makaamaan. Kuntoutusjakson aikana löysin uuden asunnon ja muutin siihen melkein heti! Tähän mennessä oon viihtynyt hyvin, ja avustajat on mukavia. Tätä 45,5 neliöistä yksiötä onkin kiva sisustella ja kalustaa loft-henkiseksi. Ja ei tarvitse pelätä, tästä ei oo tulossa mitään sisustus-blogia :D Kunhan nyt vaan laittelen kotia... <3 Tää on nyt uuden alku kaikkien koettelemusten jälkeen!

Kommentit

  1. Hienoa että löysit itsellesi mukavan uuden asunnon ja että käsileikkaus meni hyvin! Toivotaan tosiaan, että tuliai vielä niitä helteitä. Tämä kesä on ollut kyllä aikamoisen surkea, mutta uskon, että vastapainoksi on kaunis pitkä syksy. Terkuin Liisa

    VastaaPoista
  2. Hienoa että leikkaus meni hyvin ja onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Ja tosi tyytyväinen oon tähän mennessä ollut uuteen asuntoon :)

    VastaaPoista
  4. Helt super att höra att operationen gick bra och att du fick ny bostad! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asumispalveluyksiköt vs. oma Avustajarinki!

  Miksi muutin pois asumispalveluyksiköstä? Tässä tulee mun tarina lyhyesti . Vammauduin lokakuussa 2014 lentäessäni hevosen selästä suoraan niskoilleni maneesin seinän reunaan, jolloin neliraajahalvaannuin heti sillä sekunnilla kun C-5 nikama pamahti rikki ja pirstaloitui selkäytimeen. Olin ensin reilun kuukauden teho-osastolla Töölön sairaalassa, ihan mahtavien tehohoitajien käsissä ja mua kuntoutettiin jo siinä vaiheessa eri tavoin siihen, että pystyisin irtautumaan hengityskoneesta. Omat keuhkot alkoivat jo toimia sen verran että pystyin siirtymään muuhun kuntouttavaan osastohoitoon, ensin Töölössä ja sitten sieltä Synapsiaan selkäydinvammaosastolle, jossa asuin melkein kokonaiset puoli vuotta. Yhteensä sairaala-, ja laitoskuntoutuksessa asumista kertyi noin kahdeksan kuukautta, joka on aika pitkä aika pois "kotioloista". Jäin vammautumisen jälkeen ihan "tyhjän päälle" asumisen suhteen, enkä todellakaan tiennyt miten tulisin pärjäämään missään. Minulle ja läheis...

Arvostan!

Kirjoitan blogissani vähän milloin mistäkin mulle tärkeistä asioista, ja nyt meinaan taas tarttua yhteen mua kiinnostavaan aiheeseen...   Nimittäin, kaikki on yleensä melkein liian hyvin, emmekä arvosta tarpeeksi elämän perusasioita! Terveys, onnellisuus, haaveiden toteutuminen ja se että kaikki järjestyy jotenkin, otetaan itsestäänselvyytenä. Mutta mitä jos hitto vie ei järjestykään, joka päivä on selviytymistä ja sopeutumista, eikä asiaan voi vaikuttaa.   Elämä voi muuttua silmän räpäyksessä, niin kuin esim itsellenikin kävi. Kaikki oli kunnossa, mutta kuitenkin se satula liukui hevosen kyljelle (vaikka oli kiristetty), ja tottakai mun piti pirullisesti lentää takaperin niskoilleni maneesin seinän terävään reunaan. Seuraavana hetkenä makasin maassa halvaantuneena ilman että kädet tai jalat liikkui, ja toivoin vaan että hermostunut hevonen talloisi mua... Tietty olin yksin, enkä edes voinut soittaa apua, eikä kukaan kuullut avun huutojani. Niskassa vähän tuntui, mutta tässä...

Rakkaudesta lajiin, ja muita pettymyksiä

Viikonloppuna oli GP-finaalit Laaksolla, ja kyllä oli niin siistiä seurata esteratsastusta taas kentän laidalla! Mä niin rakastan sitä lajia, ei siitä vaan yli pääse. Taisi olla kolmannet Laakson kisat mulle katsomon puolelta tänä kesänä. Meinaan vielä käydä syksyllä katsomassa kisaratoja, ja elää sitä kisafiilistä ratsastajien kautta. Kyllähän se välillä pistää ketuttamaan, kun ironista kyllä olin juuri pari päivää ennen vammautumistani tehnyt diiliä uudesta kisakaverista, muutenkin käynyt ympäri Suomea kokeilemassa hevosia pitkin kesää... Ja uuden kilpakumppanin kanssa oli jo suunnitelmia.    Talveksi vaihdan sitten sisään jääkiekko-katsomon puolelle :D ihan siitä syystä, että mua hirvittää miten pärjään pidempiä aikoja ulkona talvella, kun mulla ei ole ala-rajoissa tuntoa... Se tästä nyt vielä puuttuis, että palelluttaisin jalkani.     Mutta vielä kerran, kyllä on ollut kiva taas pyöriä hevosten parissa, ja syksyksi on suunnitteilla lisää kentän laidalla h...