In Your Face, Infection!

Huono onni jaksaa nyt sitten koetella ihan urakalla... Ison leikkauksen jälkeen on ollut verenmyrkytystä ja tulehdusta niskan alueella. Oon ollut antibiootti-kuurilla pääsiäisestä lähtien edellisen tulehduksen johdosta, ja viime viikolla oli taas magneettikuvaus. Eilen kävin lääkärin vastaanotolla, ja kuulemma kuvissa näkyy joku uusi infektio-alue kaularangan nikamissa (c6-c7). Mun ranka ei näköjään tykkää hirveesti titaanilevystä, joka on vierasesineenä kaularangassa. Kirurgien mukaan levyn voisi poistaakin, kun nikamavälit on luutuneet, jotta tulehduksen saisi kuriin,  mutta sitä ei nyt ainakaan toistaiseksi tehdä.

   Titaanin poistaminen ei mua kauheasti houkuttele, kun juuri edellinen leikkausarpi alkaa näyttää hyvältä... Ja leikkaus sillä alueella olisi kuitenkin taas aika isokin. Nyt mua kuitenkin on valmisteltu käsien hermosiirre-leikkaukseen, joka tapahtuisi 17.6. Se tarkoittaa siis sitä, että sormiin tehdään ojennusta/koukistusta siirtämällä hermoja sinne mun vahvoista/toimivista lihaksista (supinaattori, hauis). Olisi kyllä aivan huippua saada sormiin toimintaa!! Tätä kirjoittaessani käytän siis näppäilytikkua. Koko kevät rampattu Töölön ja Meilahden välillä, toivottavasti tää kaikki olisi sen arvoista! 

  

Sitten muutama sana taas palveluasumisesta. Olen asunut vuokralla täällä Porslahden Validiassa kohta kuukauden, ja täytyy todeta että en olisi ikinä kuvitellutkaan että tää olisi näin rankkaa... Ei uskoisi että tää on samaa Validiassa-konsernia, kuin Validia Kuntoutus Nordenskiöldinkadulla. Siellä henkilökunta on niin uskomattoman ammattitaitoista, reipasta ja oma-aloitteista <3 Täällä Porslahdessa henkilökunnan joukossa on toki osa mukavia ja avuliaita ihmisiä, mutta suurinta osaa tarvitsee ohjata kuin pikku lapsia, ja se on näin asukkaan roolissa todella rankkaa, kun oma-aloitteisuus ja maalaisjärki puuttuu. Ja tiedän, mun sanat on suoria, mutta vakuutan että tiedän mistä puhun. Kommunikointi on myös ongelma, ihan niin kielellisesti, kuin kulttuurisesti. Kuulen jatkuvasti selityksiä siitä miten henkilökuntaa on liian vähän, ja aamuisin on jatkuvasti epävarmuus siitä, onko mut taas unohdettu, ja ehdinkö menoihini (kuten fysioterapiaan). Voisin jatkaa tästä aiheesta vielä pitkään... Mulla on kyllä ihan muita suunnitelmia asumisen suhteen, enkä ole toivottavasti jäämässä tänne kovin pitkäksi aikaa. Jotenkin vaan pitäisi toistaiseksi pärjätä... Kunpa vaan tietäisin miten... Olen ollut viime päivinä henkisesti niin loppu, kun jatkuva epävarmuus täällä talon sisällä stressaa. Onneksi täältä pääse pois välillä, kun on joka päivä jotakin menoa. Nyt täytyy vaan saada jostain voimavaroja, jotta jaksaisi 110% keskittyä kuntoutukseen ennen leikkausta!

http://youtu.be/yLAjKtmT3lk

Yllä mun voimabiisi Children of Bodom - In Your Face. Toimii!!!